matka itseen

Aivan kuin kuorisit sipulia
luulet että kuljet kohti ydintä.
Maksat halusta
maksa ilolla kyyneleet!

Matroshka hymyilee
ja avautuu kerta kerran jälkeen
kunnes silmä ei tavoita puuta, syitä, ikää.
Tai leikkiin kyllästyy.

Mutta nämä ovat vain pyrkimyksiä.
Kun sireenit soivat
vavahtaa näkymätön huone
ja siirtyy aavistuksen kauemmas.

Huone synnyttää uusia huoneita
joilla on ikuiset napanuorat.
Veri joka aivoissa kulkee
ei itsestään tiedä.

Nuori Voima 4-5/2004

Assimilaatio n:o 2

sinulla on kaksi varjoa

Sinulla on kaksi varjoa mutta vain yksi aurinko.
Kauan jatkunut helle tekee eläimet levottomiksi
ja pilvien hermot kutittavat aivoja.
Pöly tuoksuu mielessäsi pitkään.

Sateen jälkeen voi tanssia kallioilla, rakastaa,
tuntea salamat yhä kuin trooppisen laivan, kuin toinen
varjosi keinuisi pois vaikka sen on mahdotonta.
Mikään ei ole mahdotonta.

Imetät varjoasi kuin lasta, kuin karitsa se imee nisääsi
kun toinen varjo kietoo sinut sisäänsä.
Silloin häikäisee toinen aurinko, se on pelkkä heijastus.
Kuten maailma näyttäytyy peilikuvana.
Ja sitä maailmaa me haluamme.

Motmot 2001

Miksi uskot enemmän tähän

perspektiivi

Tuoli horjuu neljän totuuden varassa

On pimeää ja itkettää, oven alta
valojuova vilahtaa, kuuluu
juhlahumua ja iloisia pärskähdyksiä

Luo puu muisti tai puu

Satu uusista vaatteista
naurattaa, kirkasotsaiset pikkupojat
lukitaan komeroihin

Skabiduu, jabba jabba
Niin naurattaa kunnes

Verillä sormet
näpräävät rautalankaa