ja niin upposin syvemmälle

ja niin upposin syvemmälle saviseen maahan, jokainen
askel puhkaisi uuden käytävän haaroineen, minua vietiin
kauas itsestäni, en enää tuntenut massaa tutisevaa hyytelöä,
tärisevää kirjoitusta, jokainen askel sai minut unohtamaan

etten suotta uhrannut kiven muistolle
ja sadeihmiset, ne jumalattomat haistan, aina haistan tuulen
kun he peltoa tallaavat, ylitä ilman ja veden vaikea raja, taas
varpaissa karkeaa multaa, varpaissa näissä rähmää ja pilviä

he täyttyvät tuulesta, vesi noruu kasvoilla

hengittävät viimaa ahnaasti, loittonen ja yhdyn johonkin,
se muuttaa minut toiseksi, jokainen askel luovuttaa itseään
että kynän täytyy tehdä lihan täytyy, täyttyy yö

ja nuo hävyttömät, he nauravat niin
he niin nauravat
hersyvästi
hersyvästi

Nuori Voima 4-5/2004

ei tehtävä on mahdoton