ahmivat kadut

I

Autot irvistävät, talot huohottavat,
mies huojuu eteenpäin kuin päättämätön kevättuuli.
Kengät lotisevat lammikossa.

Yö tuoksuu hätäiselle yhdynnälle,
täyttymättömille lupauksille.

Asvaltti kiiltää, kiimaiset kadut aukeavat,
            sykkivät, sykkivät
ihmishahmot, hahmotelmat
polttavat viestit vaappuviin seiniin, ihoonsa.
Lue niistä elämän merkit
        venyvät illat, kadotetut yöt.


II

Silti minä rakastan sinua.
Yöllä pyöräilen toiseen kaupunkiin,
todistan: aamu on sama täälläkin.

Mutta korvat kasvavat jo sammalta,
        silmistä törröttävät tähkäpäät,
vainiot huojuvat vaiti, odottaen.

Tuli&Savu 4/1998