Kauhot kämmenen verran pimettä, siihen tottuu.
Torni on kaadettu, ratsu juostu näännyksiin.
Sytyttämättömät kynttilät leijuvat hohtaen vastaan.
Seison kynnyksellä, kuulen kahden kellon raksuttavan.
Valoon pakotetut ruumiit haluavat puhua kanssani.
Nauru vaeltaa seinillä omaa aikaansa etsien.
Lattian shakkiruudut kapenevat pianon koskettimiksi
ja tanssit kaukaisen melodian kevyesti kuin baletissa.
Metsä vajoaa ja varjot liikkuvat nopeasti.
Taite 1/2005

2 puhetta:
Hei
On sulla kommenttien valvonta käytössä. No, ei kait se haittaa. Itse en ole sitä käyttänyt, ainakaan vielä.
En kovinkaan paljon itse runoudesta ymmärrä, kun en osaa runoja kirjoittaa.
Itse olen saanut joitakin lukijoita ihan niinkin, että olen käynyt moikkaamassa muita blogeja ja he ovat tulleet vastavierailulle. Niinhän se täällä blogimaailmassa menee.
Tykkään kuitenkin lukea runoja ja joskus tulee joitakin ajatuksia niistä.
Kiitos vierailusta. Heh, huomasin tuon valvonnan jo itsekin. Haluan pitää kommentit asiallisena, eipä muuta.
Kyllähän moikkaaminen ja vastavierailut on tiedossa. Hiljaa hyvää tulee, tyrkyttäminen ei sovi luonnolleni.
Kävin lukemassa parisuhdepohdintojasi ja laitoin kirjainmerkin. Jään pohtimaan maksamattomien laskujen ongelmaa.
Lähetä kommentti