Tekstit
He kantavat selittämätöntä surunläikkää mukanaan,
säkillinen katkeruutta ja epäonnistumista.
He tuoksuvat maksalaatikolta ja eiliseltä,
heitä närästää, kellertävät sormet käärivät sätkää.
Kulman kuppila koti jo kolmatta vuotta?
Mutta tämä on vasta alkua, hidasta liikahtamista.
Unohda lumikuningattaren sali, unohda jäiset lakanat!
Unohda lämmin vatsa ja kyltymätön halu!
Että kuolleet kuiskivat heille, hellivät heitä,
että loukkauksia ja pitkitettyä ivaa ei tarvita enää.
Ja televisiossa kirjailija tuomitsee epätoivon,
ei tahtoisi antaa valinnan vapautta.
Niin vähän eroamme 2001
1 puhetta:
En tiedä, mutta minulle tulee tästä runosta mieleen kaljabaareissa istuvat miehet ja miksei naisetkin. Heidän paikalleen jysähtäneet kasvonsa ja jäkälöityneet ilmeensä. Mikä alakuloisuus asuukaan heidän sisällään,ja toivoa ei heillä enää ole, vai onko sittenkin...
Lähetä kommentti