huomenna kävelen jäätyneellä

Huomenna kävelen jäätyneellä asvaltilla eiliseen tai nukahdan laatikollinen muistoja sylissä. Käsitys muodonmuutoksesta on virheellinen, se kestää vuosia, hidas on silkkinen tie perhoseksi. Silmät näkee mutta aivot suodattaa hitaasti. Jos jotain kaipaan, siitä en kerro. Yöllä keitän maitokahvia, juon sen koiran kanssa. Ystävästä tuli hovikelpoinen, kasvatan olohuoneessa viidakkoa. Vuosia hyllytin tinneriä ja pigmenttiä, eilen yritin hyllyttää itseni. Anteeksianto tuli pyytämättä. Kaikki antavat minulle anteeksi paitsi minä. Minusta tuli pappi. Tulvii huhtikuun kirkas ja armoton valo, kaipaan kotiin viidakkoon. Yöllä lepattelin katossa keltamustin siivin, sirkutusta jäkätystä ympärilläni.

työkaluja, ehostusta ja hallausta

Joulu tuli, joulu meni. Pukki muistaa yleensä muutamalla pehmeällä, joskus kovalla paketilla ja niin nytkin. Käytännöllisiä lahjoja epäkäytännölliselle ihmiselle. Ohjelmaan kuului elämäni ensimmäinen joulukirkko ja saunan jälkeen puhtaassa, pehmeässä hangessa kieriskelyä. Viimeksi mainittu sellaisenaan tai avantouinnin kanssa pitäisi varmaan liittää osaksi kansalaisuushakemuksia, jotta suomalaisuuden aspektit tulisivat tutummaksi.

Ehostin hieman Kellarin ulkoasua, kommentoikaa jos liikkuminen on outoa tai värimaailma häiritsee. Kolmipalstaisuus koki yllättäviä vastoinkäymisiä johtuen koodimuutoksista uudemman editorin yhteydessä. Sain suuresti apua Elegialta, sieltä ovat peräisin myös koodimuutokset kolmeen palstaan.

Mikäpä piristäisi näinä nykyharmaiden talvien aikana enemmän kuin vanha kunnon talvi kinoksineen ja pakkasineen. Talvisia tunnelmia myös uusimmassa Hallauksessa, jossa muutamia valkoisia runojani. Siistien kansien sisältä löytyy enimmäkseen runoa, proosaa, draamaa, sarjakuvaakin. Saa nähdä tuoko uusi päätoimittaja Jarkko Lauri sisältöön myös keskustelua, kirja-arvosteluja sekä lisää esseitä.

ristimäki

Bussi keinuu raskaassa lastissa, renkaat nielevät asvalttia. Matkustajat oikovat raajojaan, Dylan joikuu ja rahisee. Jaan tahtoo viedä meidät nähtävyyden luo, pysäyttää keltaisten peltojen sekaan, siellä sijaitsee Ristimäki. Kukkula täynnä puisia ja metallisia ristejä heinien keskellä. Suuret on istutettu maahan ja pienet roikkuvat isoissa ketjuin ja hihnoin. Voin tuntea myös siipensä katkaisseita, niiden yllä soi levollinen kirkkaus. Toisinaan siivet yltävät lentoon, liitävät säässä kuin säässä syrjäiseen suohon tai erään hallintorakennuksen alle ja ne vilkuttavat, kuin hyvästiksi. Mutta kaaoksesta kasvoi pieni kaupunki polkuineen ja risteineen, risteistä hohkasi lämpöä, ne kietoivat kätensä ympärillemme. Tunsimme olevamme kuin nuo ristit, juuret tavoittelivat multaa ja me hehkuimme! Hehkuimme pyhien hahmojen tavoin ja sillä hetkellä taakka oli kevyt, keväistä tuulta risti kauhoo. Juuri siten meitä rakastetaan, raskautetaan enemmällä kuin jaksaa kantaa. Myös kauimmaiset ristit uskovat jaksavansa mäen laelle. Siksi Ristimäkeä ei voi tuhota: tunne kumpuaa syvältä aivopoimuista, se on meissä ikuisesti, sitä ei voi hallita, se ei suostu pipetin päähän. Mutta väärin sitä voi käyttää. Yksi kerrallaan seurue kerääntyy parkkipaikalle. Kun lopulta asetumme penkeille, joku on luopunut rististään keskellä ei-mitään, joku kenties ominut uuden kannettavakseen. Katson Markusta joka kantaa Buddhaa sydämessään, hän pitää ristiä kädessään ja iskee silmää. Vilja kasvaa, puut humisevat. Keveinä ja raskaina jatkamme matkaa viheriäisten niittyjen halki.

Etsijä 3/2010

(saunalahti)

männyn neulaset tuoksuvat, vihreät kävyt
puro on hakenut kalliosta polun itselleen
tuuli pyörteilee veden pimmalla, tämän minä muistan
hiljaa liikkuivat henget vetten päällä
on syksy, ensimmäinen päivä

kalliot arvet selässään, karistaneet miljoonat kuutiot jäätä
taakka pudonnut harteilta, monet eiliset
samea ranta, kirkkaat vedet historiaa
kävyt jyrsitty, sateen punaiseksi pehmentämät
maisema sateen ja mielen pehmentämä

putosit puusta ja löysit sielusi
sammalet revitty, ajelehtivat tupakantumpit
tölkit pahvit lasinsirpaleet, rannassa
nuotion jäänteet, vaatteita sikin sokin
sivistys siis lopulta saapui tänne

kivenkantaman päässä kumise valtaväylä
kaikuen ulisee sireeni, paaluja juntataan
kuvittelen itseni uuden ajan kynnykselle
mutta vanha ei katoa, säilyy sumeissa aivosoluissa
uusi päivä, uusi hetki, olen joskus kuulunut tänne

katso lokkia joka liitelee kaloja väijyen
tuolla minkki ravistaa liiat vedet turkista
taas huokaa ruo'ot tuulessa
en muista näistä mitään, minusta on tullut
korkein olento, unohduksen mestari, luomakunnan kruunu

saksittua (calvino)

"Toisinaan minusta tuntuu kuin ruttoepidemia olisi iskenyt ihmiskunnan ominaisimpaan toimintoon eli puhekykyyn. Sairaus ilmenee tiedollisen voiman ja välittömyyden menetyksenä, automatisoitumisena, jonka vaikutuksesta kieli latistuu kaikkein yleisempien, anonyymimpien, abstraktimpien kaavojen käyttöön: merkitykset laimenevat, ilmaisun huiput tasoittuvat. Jokainen kipinä, joka sinkoaa sanojen törmätessä uusiin olosuhteisiin, sammuu.

Tässä yhteydessä en halua ryhtyä pohtimaan, tulisiko epidemian syitä etsiä politiikasta, ideologiasta, byrokraattisesta yhdenmukaisuudesta, joukkotiedotusvälineiden tasapäistävästä vaikutuksesta vai keskitason sivistyksen leviämisestä koulujärjestelmän kautta. Minua kiinnostavat lähinnä parantamisen mahdollisuudet. Kirjallisuus (ja mahdollisesti vain kirjallisuus) voi kehittää vasta-aineita taistelemaan kieliruton leviämistä vastaan.

vapaus

Tumblewood Springs, Nothing Gulch, Indian Flats. Laukkaa Jolly laukkaa, selkä suorassa saapuu Lucky Luke ja Lucky Strike, pettämätön yhdistelmä. Karja on vihdoin perillä, viiden viikon pölysafari. Katso kaupunkia Luke, katot pitävät sateen ja myrskyn loitolla. Ja leikkivän auringon ja tuulenvireen. Nosta housuja, kaiva leukaa ja limppaa mälli, mutta sylkykuppiin osu, siisteys se on saluunassakin. Tuplaviski ja olut, papuja ja kahden naulan häränpihvi. Kylvyssä jo kävit, parturi kiskoi kaksi centtiä. Mattie Silks, yön kuningatar, olet painosi kultaa, "bartender, room for two, happiness is a warm gun". Tänä yönä nukkuu Luke puhvelinunta, ehkä hän unelmoi puutarhan viileistä päärynöistä. Daltonit ovat kaltereiden takana ja heitä vartioi koirista fiksuin, Rantanplan, sekarotuinen piski Denverin takapihoilta. Nuku hyvin Luke, huomenna riennät to necktie party (he tried to steal my horse!) ja ensi viikolla jo raskas retki Klondykeen, Five Fingersin taakse. Tämä on elämää Luke, täällä mies voi olla mies ja elää saappaat jalassa, saappaat ja kaviot jotka kopisevat omia polkujaan, putoaa aurinko, loputon lohdullinen sävel...

Mutta