valkoisessa puistossa

I

Valkoisessa puistossa vanhus opettaa
koiralle temppua, temppua jota sivummalla
                    lapset matkivat ja nauravat.
Yksi heistä seisoo luistimilla, pitää isää kädestä.
Kuten luottamus juottaa meitä, tuottaa uskon
          hetkeen ja omiin kykyihin.
Ja vaikka tammet ja saarnet ja vaahterat
odottavat syvällä juurissaan kevättä,
juuri nyt ne hymyilevät, oksat vilkuttavat hiljaa.


II

Olla lapsi:
että sukka olisi hyvin ja tukka repsottaisi,
että elämässä olisi aikuinen
                    joka halaa rajat.
Että kaikki tapahtuu tässä ja nyt.
Että koiran turkkiin voi nojata sateessa.
Että syöt jäätelöä, naurat pilvelle
               joka nauraa takaisin.
Pilvi sanoo että rakkautta on
          ja luottamusta.
Että aika ei merkitse mitään.

Hallaus 9/2009