Tekstit
pidän pulloista muotojen tähden ja hämärän tislaajina
koska kauneimmat kohtaamiset kypsyvät tammen muistoissa
koska ne vaativat syisen pöydän ja narisevan lattian, elokuun illan ja sateen ropinan
koska ne rakastavat liekin lepatusta ja jähmettyvää talia
koska ne kantavat hetkellisyyden varjoa ja salaista tietoa historiasta
koska korkki antautuu hitaasti ja juoma pulppuaa hengityksen tahtiin
koska kaula hyväilee poskiasi, pohkeitasi
koska pullon henki vastaa jos kuiskaat sen korvaan
koska kirvelevät sirpaleet ovat ikuisia
Lumooja 1/2011
13 puhetta:
Runossa on piristäviä ilmaisuja kuten hämärän tislaaja, tammen muisti (muisto?). Liikkuu puolella "viisasten juoma", mutta heittää lopussa varoituksen sirpaleiden muodossa.
Taitavaa sanojen asettelua.
Pasanen, hyvä huomio. Harkitaan.
Haikeanoloista ja viipyilevää tunnelmointia. Onnistut tuomaan lyhyessä runossa pulloihin ja niiden ominaisuuksiin monenlaisia inhimillisen elämän ulottuvuuksia. Toisteisuus luo rytmiä, jonka soisi jatkuvan pidempäänkin.
Solahtaa suoraan aisteihin; viinikellarin haju, sateen ropina, hyvän viinin maku ja sen suoma raukeus... sirpaleet syinä ja seurauksina...!
Ja koska niissä piilee pullon henki.
Hmm. Oopee, tarkoitatko että runo loppuu kesken vai että rytmi katoaa? Karsin kokonaismateriaalista puolet pois, kun ei tuntunut istuvan kokonaisuuteen, ehkä sieltä ajan kanssa saisi suodatettua lisäpituutta.
Tarkoitan, että mielestäni runo on kiehtova ja lähtee mielenkiintoisesti liikkeelle, mutta jättää ainakin mut odottavaan tilaan ikään kuin suuntana olisi pullonpohja ja kaikki sinne kertynyt sakka, mutta matka etenisikin vain puoleen väliin.
Kaiken kaikkiaan runotorstain tapaiseen haasteblogiin vastaaminen on siinä suhteessa vapauttavaa, että nopeasti luonnostellulla runolla on tavallaan lupakin olla vasta aihio, jota voi halutessaan työstää eteenpäin.
Joo, konsepti ymmärretty. Suhtautumiseni julkiseen luonnosteluun on vaikea, mutta onpahan ensimmäinen askel otettu.
kiehtova teksti, hyviä kielikuvia, aistivoimainen
Ai, minusta se on hyvän pituinen nyt, ja jos sitä jatkaisi pitempään, niin toistosta saattaisi tulla vähän koominen. Sen pitää loppua, tai rytmin vaihtua. Hyvä valinta tämä minusta on. Ehkä pidän enemmän siitä, että teksti jää auki kuin että se kierretään kiinni viimeistä ruuvinkierrosta myöten, ettei henki pääse pakenemaan. Suunta on nyt vapaa.
Ihan vain eriäväksi mielipiteeksi.
Laita tuonne alas semmonen like-nappi, niin painaisin siitä.
Annikki, moneen suuntaan kurkottavista runoista pidän minäkin vaikka onhan noita runoja tullut naulattuakin. Pitkässä runossa jännitteen säilyttäminen ei ole helppoa. Luettelomaisessa runossa (kuten tämä) pitäisi yltää maanisuuteen, absurdiin tai moneen nyrjähdykseen. Kahteen ensimmäiseen ei taida tässä olla eväitä. Mutta antaa kypsyä omalla painollaan, joskus runo saa vaatteensa vasta vuosien päästä. Ehkä tässä joku ryhti sentään on.
Arvaan että like-nappi on jonkun gadgetin takana? Tokkopa kävijämäärä on sitä luokkaa että moista tarvitaan. Arvostan sanallista palautetta, lyhkäisempääkin.
Hyvä, että perusteltuja eriäviäkin mielipteitä löytyy! Lopullinen runo syntyy aina kulloisenkin lukijan ja tekstin vuorovaikutuksesta ja lukijat ovat erilaisia. Totta on myöskin, että pitkässä runossa on miinansa. En mäkään kuitenkaan tarkoittanut, että runoa tarvitsisi välttämättä naulata kiinni. Usein avoimeksi jäävä runo on tosiaan mielenkiintoisempi, ellei sitten loppunaulaksi tule joku paradoksi tai tekstin päälaelleen kääntävä nyrjähdys.
Lähetä kommentti