hitaasti pyörii pallo

Hitaasti pyörii pallo veralla, epäröi, notkahtaa pussiin. Jalkaa poljetaan lattiaan, kuuluu syvänkirjava kiljahdus. Pöydän tuhka muistuttaa jostain, lähestyy arasti ensimmäinen ujo katse. Annanko ymmärtää vai en? Kaiuttimien tasainen jytke, kauan on tanssittu, kauan sitten vei rytmi huomion, tulevaisuuteen unohtuneet tunnit. Taas kerran minun on todistettava ajan siirtymä, hetket jotka kohtaavat toisensa nopeasti, kuin epäröiden tunnistamisen helppoutta. Taas kerran minua vaivaa taulu mustasta miehestä kaiteen vieressä. On kuitenkin rauhallista, seinät nojaavat rennosti notkujiin. On kuin mies ottaisi askeleen rappusia alas, ensimmäinen rento askel.