vieläkö kämmenesi itkee?

vieläkö kämmenesi itkee? pullo osoitti sinua
totuus muuttui tehtäväksi, tehtävä valheeksi

oli tultu siihen maailmaan missä suru nauroi
pyytäen uutta saalista, erehdysten jatkumoa:

muotin, muistin syvä järvi hukuttaa haavasi
löysit vihdoin Narkissoksen: nouseva lemu

kasvojen värittömyys, olemisen tahdittava
pakollisuus ja tuoli huojuu neljän totuuden

varassa kuin vastasyntynyt varsa, kysymys
muuttuu hankalaksi kun se jää esittämättä

vaan vasara ei mieti, sen on tehtävä jämerä
yksinkertainen: vieläkö kämmenesi itkee?

putoatko jälleen siihen näkymättömyyden
vihlovaan alkuun, uudestaan ja uudestaan