nukke kasvoi siivet

nukke kasvoi siivet, laulaa
kuorossa nokkosten yllä
rotta on kaikkein sopeutuvaisin nisäkäs
jos mitta olla pitää
olkoon se matka jonka kuoren muisto kulkee itsensä sisällä

teen hitaan asennon ja merkitsevän katseen
jätän oven auki
sinun tulla uneen
jossa kaksi luurankoa kolisee päällekkäin
musta huone on se yhtälö joka ei koskaan selviä

en tahdo astua polttavaan virtaan, en herätä
aamuun joka tukehtuu valoon
kuiskaa minulle tuulen nimi niin piirrän pilvet toisaalle
piirrä minulle pilvet niin kuiskaan tuulelle nimen