Tekstit
V
mutta kyse ei ole pelkästään ulkonäöstä, suomalaiset kaipaavat vaatteilta
ennen kaikkea mukavuutta
kaikki se mitä lähdettiin hakemaan saatiin ja mukava tietää lehmistä:
utareet puhdistetaan, halkaistaan ja pannaan suolattuun veteen kiehumaankaadoin kattilaan kaksi purkkia tomaattimurskaa
joka on valmistettu ruostumattomasta teräksestäsitä voi harrastaa sisällä tavallisella liedellä
tällöin on mahdollista saada toisen asteen palovamma
eniten vammoja sattuu tee-se-itse-miehille, sanan varsinaisessa merkityksessäwiggensteinin mukaan merkitys on asioiden tila, jonka lause osoittaa
toimittajien suorittaneen maisterin kirjan
ja niin muodoin tutkimuksen perusasioiden ymmärtämisen
jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvunnumero 6 symbolisoi kabbalassa yleensä ihmistä
joka on omaksunut pystyasennon ja työkalut
espanjalaiset arvelevat, että suolistokaasut poistuvat tehokkaammin seistessä:
pään asento suora, oikea käsi suorana 45 asteen kulmassapolvet suorassa mutta ei lukossa
meneekö tällainen itsestään ohi vai pitäisikö mennä lääkäriin?
2 puhetta:
Tämän luettua jäi tunne kuin olisi ollut kirjaston auditoriossa kuuntelemassa esitelmää subjektin emännöimisestä objektin epävarmassa taloudessa, ja se tunne tuntui kotoisalta.
Taatusti nykyrunoutta. Mutta minulla on tuossa jalkojenjuuressa Uuno Kailaksen Runot 1922- 1931, joista näyte:
"Te faaraot, uneksijat
pyramiidi-unien,
te olkaa tervehdityt
yli vuosien tuhanten"
ja viimeinen säkeistö:
"kuin faaraot, hiljaisina
kuin toukat kuoressaan.
Pyramiidi pysyy ja nähdään.
Mutta faarao unohdetaan."
Siinä kaksi runoa. Toinen ennen syntymäämme, toinen juuri nyt.
On tapahtunut muutosta. Paitsi ihmisissä, yhteiskunnassa, ajattelussa kuin myös runoudessa. Mutta sama pyramidi-ilmiö. Ja sama ihminen kaiken nykyisen järjestäytymättömän, sekavan, joskus kaaosmaisen elämän keskellä.
Runoista voi aistia aikaa.
Matka Kailaasta tähän runoon on lopulta aika lyhyt, en tiedä kummin yritit kertoa. Hauskaa kuitenkin että pohdit asiaa.
Mutta tuskinpa Kailas tai aikalaisensa olisivat voineet kuvitella tämän päivän maailmaa, vaikka joku promilleen osanen heistä edelleen elävien kirjoissa onkin.
Perusteemat pysyvät, mutta näkökulmat ja ennen kaikkea käsitys runouden tehtävästä ovat muuttuneet. Tämä sisältää myös paradoksin: näennäinen avoimuus saattaa sittenkin vaatia jotain ihan muuta kuin tasa-arvoa.
Voin ihan itse määritellä tämän runoksi, mutta sanottakoon toisin: pieni absurdi tutkielma jonka olemassaolo ja mielekkyys on riippuvainen kokonaisuudesta, kaltaisistaan.
Lähetä kommentti