I
Nähkää tekin nämä suuret saappaat, ei mitä tahansa
nokian kymppejä. Nämä on aitoa puhvelinnahkaa, nämä
kyllä kestää auringon ja sateet. Näillä tallotaan omat polut,
jos eksytäänkin muille teille, puolipohja takaa pidon.
Näkyykö tiellä verta ja katkenneita luita!
Jääkö joku vauhdissa eikä ennätä väistää!
Tutkimattomat ovat tämän miehen tiet.
Kukaan ei häntä tunne, mutta saapas, se jättää jälkensä.
II
Hänellä on vankka katse,
hän näkee kaikkialle,
kaikkiin ilmansuuntiin,
ei huomaa katsoa
ylös
ja alas.
III
Ole hiljaa ja kuuntele! Tällä miehellä
on kynä, ruostunut miekka, jolla piirtää
laajoja kaaria, tahroja ilmaan.
Mutta kieli on tikari, sillä pistetään
kasvoihin syviä, näkymättömiä haavoja.
Keho on jännitetty jousi karaistu lasi.
Hän on hauska mies, hyvin hauska mies.
Hän luo uuden maailman ja pakottaa sinut muottiin.
Sinulla on nuken hymy. Mamma, mamma!
Miksi mato kastuu?
27 minuuttia sitten

0 puhetta:
Lähetä kommentti