tag:blogger.com,1999:blog-61626932501486881302024-03-19T15:10:26.111+02:00K e l l a r iKristianhttp://www.blogger.com/profile/01395376331433863818noreply@blogger.comBlogger13125tag:blogger.com,1999:blog-6162693250148688130.post-27793708682694615322013-01-01T22:01:00.000+02:002013-01-01T22:01:00.566+02:00UUSI OSOITE<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm5cW9PuawRvZFc0FoUKUBnAwksHpM8ZZB8V9NfWc0JfevK9S3NBSs6KwIzADVEyQpO1KgxK_oK-jAgr5QeoWI8yFjtYsEZ7K4HItSvUuAb5MDHBQBT6v8frdv_ND4EUWbcFLBcm76y4U/s1600/muutto2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="201" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm5cW9PuawRvZFc0FoUKUBnAwksHpM8ZZB8V9NfWc0JfevK9S3NBSs6KwIzADVEyQpO1KgxK_oK-jAgr5QeoWI8yFjtYsEZ7K4HItSvUuAb5MDHBQBT6v8frdv_ND4EUWbcFLBcm76y4U/s320/muutto2.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
On tullut aika vaihtaa Kellarin pimeistä sokkeloista hieman valoisampaan paikkaan. Nämä sivut säilyvät arkistona toistaiseksi. Kiitän kaikkia lukijoita, vierailijoita ja kommentoijia vuosien varrelta ja toivotan Teidät tervetulleeksi uuteen kotiini:<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="http://kristianhuuhtanen.blogspot.fi/">RAPORTTEJA VERENKIERROSTA</a></div>
Kristianhttp://www.blogger.com/profile/08461238667255572498noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6162693250148688130.post-60374489334184712422012-11-03T15:27:00.000+02:002012-11-06T12:14:12.385+02:00fish magic<div style="text-align: right;">
<a href="http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Fish_Magic.JPG" target="_blank">Paul Klee</a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
katso, minä piirrän tähän syvään lilaan veteen verhon, voit ajatella sitä ovena tai seinänä tai ikkunana, sillä on hunnun meduusamaiset elkeet, se aaltoilee kuin tahtoisi leikkileijailla ja vihkiä sinut kadonneeseen aikaan, silmän kuin dementoituneen sukelluskellon omaksi, nyt voi vilkuttaa helmiäiskaloille ja timanttikaloille ja odottaa pitkää liukua mastosi kieppuvaa uponneen kuun natisevaa ellipsiä, sinä sen sallit, että päivänkakkarat muuttavat uuteen kotiinsa, että maljakot juopuvat luopumisen ilosta, ehkä tästä tuli onnellisin hetkesi rajalla rajattomassa kulmauksessa ennen veden sekoittumista, ennen kidustesi jännittymistä sameaan samettiin</div>
Kristianhttp://www.blogger.com/profile/01395376331433863818noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6162693250148688130.post-8018701269685286652012-01-21T00:25:00.000+02:002012-04-27T01:00:33.783+03:00sinun käsiisi me turvaamme Tiedät että tämä voi olla elinikäisen ystävyyden alku. Ystävyys edellyttää luottamusta. Muista että luottamus pitää ansaita. Kelpaatko sinä hänelle? Oletko hänelle se oikea? On raskasta kantaa luottamusta luottamuksen päällä, mutta kävi miten kävi, hänen hartiansa kestävät kyllä. Hänen yllään leijuu voimakas sininen aura.<br />
Iltaisin hän lähtee radalle. Onko siinä laitaa, hän ohjaa sinut kaidalle tielle ja raapustaa nimikirjaimensa. Hän ei tahtoisi syyllistää mutta olet ollut tuhma. Oletko sinä hermostunut? Hänellä on herkkä liipaisin, hän pamputtaa sinua hellästi, jos vain pyydät sitä. Hän kilisyttää käsirautoja ja lupaa heittää avaimen menemään, jos vain tahdot.<br />
Hän ei hätkähdä kameran kutsua, hänellä on jämäkkä ääni ja miehekkäät askeleet. Hän kallistaa päänsä puoleesi ja kuuntelee sinua. Konsepti on sekaisin, palapeli levällään, hänellä on syytä epäillä puuttuvia palasia. Hän tulee luoksesi raamit kaulassa ja etsii hamppua, hän tahtoo että kosketat pamppua, se on yhdistävä side.<br />
Hän on huolissaan sinusta, hän uhrautuu vuoksesi. Hän tahtoo että tykkäät hänestä. Hän on ymmärtäväinen. Hän on niin ihastunut sinuun että tahtoisi lukea ajatuksesi. Sinun ajatuksesi valuvat suureksi sydämen muotoiseksi puhekuplaksi. Hän tallentaa sen taskuunsa ja maiskuttelee raporttia: kuulusteltava yhteistyöhaluinen.Kristianhttp://www.blogger.com/profile/01395376331433863818noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6162693250148688130.post-24537769299874682692011-06-16T16:17:00.003+03:002013-01-05T19:41:55.575+02:00köyhyyden ylistys<div style="text-align: justify;">
Akua vitutti. <a href="http://kristianhuuhtanen.blogspot.fi/2011/06/koyhyyden-ylistys.html"><b>Tiskit vaelsivat keittiön avaruudessa</b></a> ja olohuoneessa leijui toteutumattomien unelmien meri. Päätä jomotti. Voi elämä elämä, olet rispaantunut silmukoistasi. Hän katseli ikkunan liikkumatonta maisemaa ja hörppäsi lämmintä kaljaa. Pojat, hän huusi, mutta yläkerrasta vastasi painokas hiljaisuus. Reippaita mutta kieroonkasvaneita poikia. He ansaitsisivat naisen hellää kättä, mutta eipä taida Iines einestä, mokoma pinnallinen sotka. Aku tiesi olevansa vajavainen, mutta kyllä hänessä olisi rankkaa ankkaa kylliksi.<br />
<br />
Hän kaivoi perunan kostuttamia puruja ja kääri hajamielisesti sätkän. Oikeastaan hän oli masentunut: Mustassa aukossa voi kuulemma viettää ikuisuuden, toisaalta siellä voi pudota vapaasti. Kerran vielä hän siemailisi hienoa viskiä ja tupruttelisi aitoa havannalaista, kerran vielä. Toisinaan elämä tuntui leijuvan höyhenen varassa. Ankan jyvä on yhteinen jyvä eikä hän ketään sorsinut, mitä nyt naapuria nokitti silloin tällöin. Kaiken muun hän kesti muttei siipiveikoksi nimittelyä. Olo kuin sulkasadon jäljiltä. Saakeli, nahkurin orsilla tavataan!<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Hän tunsi itsensä munattomaksi, mutta tunteet on tuhottava ennen kuin ne nimetään. Hän muisti nähneensä unta farkkukaupasta, mutta herätessä alastomuus iski vasten kasvoja, toivoa saa. Siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan. Tulisipa nyt jäätelöauto torvineen, hän täräyttäisi haulikolla. Mutta miten tulla näkyväksi tässä pirstaloituneesa maailmassa? Elämä tuntui usein mustavalkoiselta ja silti, aivan kuin nämä värikkäät ja värittömät päivät laulaisivat vuorotellen, kuin ne värähtelisivät näkymättömällä vaa’ankielellä.</div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Jos hän jotain vihasi, niin satua rumasta ankanpoikasesta. Kyllä räpylä laahaa. Kunnioita Mahtiankkaa, ja pah! Jos se pihi runkkari laittaisi miljoonansa kiertoon niin Ankkalinna elpyisi ikuisesta lamastaan, mutta sääntöjen sisällä on toiset säännöt. Voi miten laahaa räpylä, jonain päivänä hän murtautuisi tästä kuplasta ja tekisi itsestään kuuluisan. Hän käänsi kylkeä ja veti huovan ylleen, luomet vilkkuivat. Jollain kummalla tavalla hän tunsi olevansa kuolematon.</div>
Kristianhttp://www.blogger.com/profile/01395376331433863818noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6162693250148688130.post-91857794317280259672011-02-12T04:31:00.001+02:002011-02-25T21:55:42.181+02:00uuden ajan tunnisti siitä<span style="font-weight: bold;">VIII</span><br /><br />uuden ajan tunnisti siitä ettei sitä ollut aikaa seurata<br />että sana olla hyväksyttiin verbiksi verbien joukkoon<br /><br />että muistettiin syklin merkitys: kuinka olla vapaa<br />tekemään vapautta uudella kiireettömällä tavalla<br /><br />unet vapautuivat vihdoin ja pääsivät öisistä häkeistään<br />ihmisten eläinten metsän keskelle ja unohdettiin meri<br /><br />sillä meri käy petollista unohdusta ja sairasta mieltä<br />ja ihmiset kävivät ihmisten joukkoon unien joukkoon<br /><br />lampusta kuorittiin lasi ja kysyttiin mitä saisi olla, herra<br />lampun henki, saatte kolme toivomusta teille ja meille<br /><br />mutta lamppua ette saa sillä siinä ei ole henkeä enää<br />ja vielä yksi soma portti avattiin adjektiivien tulla<br /><br />vapaasti soljuen kiireettömästi kierien kielen päälle<br />ja kielen alle ja sinne ne pesivät ikuiset pesänsäKristianhttp://www.blogger.com/profile/01395376331433863818noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6162693250148688130.post-78675393302935489412010-12-16T15:05:00.004+02:002013-01-05T22:21:28.794+02:00miten helvetissä nämä adjektiivit<span style="font-weight: bold;">(häiriöitä yksilön ainutkertaisuuden kehityksessä)</span><br />
<br />
<span style="font-size: 130%;"><span style="font-weight: bold;">I</span></span><br />
<br />
<a href="http://kristianhuuhtanen.blogspot.fi/2012/02/miten-helvetissa-nama-adjektiivit.html"><b>miten helvetissä nämä adjektiivit näytellään, hän huusi dramaturgille</b></a><br />
<div style="text-align: right;">
kun näytös on ohi, (miehet rullaavat kesäisen maiseman pois)</div>
<div style="text-align: right;">
helsinki paljastuu kansilehtien perusteella, pelkkiä muotoja ja värejä</div>
helsinkiläinen ahmii uutisia, harrastaa vihreää politiikkaa ja nauttii kaupungin hulvattomasta menosta<br />
<div style="text-align: right;">
jossa työpaikkoja viedään halpatyömaahan työläisiä riistäen ja luontoa turmellen</div>
<div style="text-align: right;">
luonnon ajatellaan tarkoittavan ympäristöä jota ihminen ei ole havaittavasti muokannut</div>
sen muokkaaminen vie minut rytmin ja kosketuksen kautta syvemmälle itseeni<br />
kollektiivisen muistin lähteille<br />
<div style="text-align: right;">
jossa veden tehtävä on varastoida tietoa ympäristöstään</div>
muuta lauseita niin, että aloitat suluissa olevalla lausekkeella:<br />
<div style="text-align: right;">
mies rullaa kesänaisensa maisemaan</div>
<div style="text-align: right;">
mykkinä ne ilmaisevat meille itsensä ruumiinsa kautta, asennollaan ja katseellaan</div>
seuraavaksi asetetaan vasen jalka oikeaan asentoon siihen nähden<br />
<div style="text-align: right;">
miten on tottunut lyömään</div>
<div style="text-align: right;">
kun jalkani eivät enää kanna, makaan mahallani peppu vähän koholla</div>
kunnes roikkuvat makkarat ovat kypsiä, niille tapahtuu popcorn-ilmiö<br />
<div style="text-align: right;">
siitepölyä tulee latvan hedetähkistä niin että se kerrostuu ja alkaa homehtua</div>
<div style="text-align: left;">
mikäli oireet ovat toistuvia ovat toistuvia ovat toistuvia</div>
<div style="text-align: right;">
ota yhteys lääkäriin</div>
Kristianhttp://www.blogger.com/profile/01395376331433863818noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6162693250148688130.post-56881643366188020032010-01-06T00:02:00.006+02:002013-01-05T19:40:33.298+02:00lepo<div style="text-align: justify;">
<a href="http://kristianhuuhtanen.blogspot.fi/2009/06/lepo.html"><b>Rikki! hän huusi kimeällä ja valittavalla äänellä.</b></a> Sieluun sattuu! Selvä peli, tuumin. Otin skalpellin ja avasin rintalastan. Sydän pomppi hullun lailla ja pyrki koko ajan jonnekin. Sohaisin sitä pari kertaa ja johan asettui. Mutta jäljet piti korjata. Parsin elimen kokoon, tuskainen ilme hänen kasvoillaan jatkui. Hän osoitti päätään etusormellaan ja pyöräytti sitä muutaman kerran. Tottahan toki! Ilman muuta! (tietysti vika oli päässä). Porasin kallon auki: niin levollisilta näyttivät aivot, varmuuden vuoksi ompelin muutaman tikin. Mutta nyt hän osoitti rintaansa ja piti siitä kaksin käsin kiinni. Avasin rintalastan uudelleen, vaihdoin sydämen ja aivojen paikkaa keskenään. Hänen ilmeensä asettui ja valitus loppui.<br />
<br /></div>
Kristianhttp://www.blogger.com/profile/01395376331433863818noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6162693250148688130.post-67032951896414786252009-03-20T18:09:00.009+02:002013-01-05T20:55:55.924+02:00syksy<span style="font-size: 130%; font-weight: bold;"><span style="font-family: times new roman;">I</span></span><br />
<br />
<a href="http://kristianhuuhtanen.blogspot.fi/2009/08/syksy.html"><b>Ajan mustaa Volvoa,</b></a><br />
takapenkillä istuu varjoni<br />
ja polttaa sikaria.<br />
<br />
Pyyhkijät niihkuttavat,<br />
vesi valuu ja valot vaihtuvat,<br />
punainen, keltainen<br />
ja punainen.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: 130%; font-weight: bold;"><span style="font-family: times new roman;">II</span></span><br />
<br />
Sielurievut on pesty,<br />
mankeli odottaa<br />
ja pyykkipojat.<br />
<br />
Tuuli piiskaa pyykkiä narulla,<br />
rakastaa niitä<br />
kuin tahtoisi vapauttaa ne.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: 130%; font-weight: bold;"><span style="font-family: times new roman;">III</span></span><br />
<br />
Tänä yönä näet unta.<br />
Olet jäävuori ja loistat<br />
tummassa meressä.<br />
<br />
Pinnan alla jää ja vesi<br />
imevät toisiaan.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: 130%; font-weight: bold;"><span style="font-family: times new roman;">IV</span></span><br />
<br />
Järvet jäässä,<br />
piha puoliksi vihreä<br />
ja valkoinen.<br />
<br />
Portilla kaksi koivua,<br />
toisessa lehdet kahisevat,<br />
toinen lehdetön:<br />
oksien kristallit<br />
soivat tuulessa<span style="font-size: 85%; font-style: italic;"><br /></span><br />
<div style="text-align: right;">
<span style="font-size: 85%; font-style: italic;">Hallaus 9/2009</span></div>
Kristianhttp://www.blogger.com/profile/01395376331433863818noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-6162693250148688130.post-81041826647653330042009-02-20T14:42:00.019+02:002013-01-05T19:34:04.770+02:00kuljen aavikolla<div style="text-align: justify;">
<a href="http://kristianhuuhtanen.blogspot.fi/2010/08/kuljen-aavikolla.html"><b>Kuljen aavikolla, leikkii hiekassa kuiva tuuli,</b></a> kurkun karhentaa ja aivot höyrystää. Kuljen aavikolla, näen epämääräisen liikkumaton hahmon, mutten ole valinnut Saharan ja Nevadan välillä, avoin kysymys: akaasia vai kaktus. Ehkä se on toinen minuuteni jähmettyneenä minut nähdessään tai minä itse samassa paikassa toisessa ajassa, aavikolla kuljen, kysymys tekee minut janoiseksi ja kurkotan lonkeroa. Kari Koff on kaikkien janoisten sankari, nielen mielen matkaa nopeaa ja edullista. Paha vain ettei aina saa mitä tilaa ja tässä suhteessa unet palvelevat paremmin. Epäröin yhä vuorten ja hiekkadyynien välillä, pakenen totaaliseen autiomaahan, itse Kiusaajan valtakuntaan, pelkkää tasaista hiekkaa, kuumaisema ja armottomalla taivaalla kaksi aurinkoa. Kudokset huutavat vettä, sydän pumppaa lujempaa, näenkö kangastuksen vai olenko löytänyt tuntemattoman planeetan? Ainakaan ei kysytä että <span style="font-style: italic;">eiks sun planeetta jääry</span>. Nyt tarkkana, sillä kuljen aavikolla ja tapahtuu paljon ja raskaita asioita: <span style="font-style: italic;">etenen, sillä muistini on lyhyempi kuin kehä jota kierrän</span>. Koska moni tärkeimmistä asioista perustuu luonnon omaan kiertoon - joka on siis eräänlainen ympyrä - niin tullessani samaan paikkaan uudestaan, olenko enää sama? Vai alanko kaiken alusta, ovatko ympäröivät asiat yhä samoja, aavikolla kuljen? Ehkä ympyrän sijasta kierrän spiraalia, jossa asiat vain näyttävät samoilta. Spiraali muistuttaa matoa, pitääkö reikiä varoa? Miten kevyt olenkaan, painovoima ei täällä päde. Olisi noloa liukua tulevasta menneeseen (ehkä mieli rakentaa kronologisen ajan vain saadakseen joitakin koordinaatteja suunnistamiseen, kuten aivot skannaavat muistista vahvistusta sauvasolujen tietoon) ja tehdä samat virheet uudestaan. Kuljen aavikolla, yksi on ja pysyy: meren muisto ja huojuvat palmut. Ja miksi siis vaellan eksyksissä, kun voisin ottaa avukseni kompassin. Kävelisin suoraan ja leuka pystyssä, siis kuitenkin painovoimaa ja sähkömagneettinen kenttä napoineen. Mitä kompassista enempää kuin että konkreettiseen kysymykseen se antaa kovin abstraktin vastauksen, ikään kuin puhuttaisiin Jumalasta. Tuolla se on, tuossa suunnassa sen hahmottaisin... jos tiedänkin <span style="font-style: italic;">missä</span> Jumala on, niin riittääkö sijainti määrittämään <span style="font-style: italic;">mikä</span> Jumala on? Etsimäämme maailmaa ei voi mitata tuntemamme maailman lainalaisuudella, aavikolla kuljen, tuntematon fysiikka etsii meitä vielä ja epäröi: olemmeko valmiit kuvan järkkymiseen? Sitä odottaessani kuljen ilman kompassia, sillä harhat ovat kultaista tietä kiinnostavampia eikä minun tarvitse elää siinä luulossa, että elämä itse olisi hallittavissa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="color: black; font-size: 85%;">.</span><span style="font-size: 85%;"><br />
</span><br />
<div style="text-align: right;">
<span style="font-size: 85%; font-style: italic;">Tuli&SavuNet maaliskuu 2007</span></div>
</div>
Kristianhttp://www.blogger.com/profile/01395376331433863818noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6162693250148688130.post-18597000931586438282008-10-03T02:06:00.007+03:002013-01-05T21:10:20.139+02:00pimeys, ja aina tarkasti<a href="http://kristianhuuhtanen.blogspot.fi/2009/12/pimeys-ja-aina-tarkasti.html"><b>Pimeys, ja aina tarkasti</b></a><br />
puolen minuutin välein kuului lampusta napsahdus.<br />
Katot suojaavat pilviltä, matot<br />
betonin hyväilyltä. Olen viipynyt, keltaiset tiilet vaahteran varjossa,<br />
vaikka koti tästä tuli, suihku vuotaa,<br />
pudotessaan pisara antaa metallisen soinnin.<br />
Asiat tapahtuvat huomaamatta, hiipien.<br />
Sinä olit onnellinen, vihasit pölypunkkeja!<br />
Päivä heijastaa viereisen kerrostalon<br />
ikkunoista, lainasokeus talon<br />
molemmin puolin, juopot kaiteella kuin kanat orrella.<br />
Gorilla sen sijaan on herkkä eläin<br />
joka elää parisuhteessa ja puiden seassa<br />
on unohtuneiden sirpaleiden metsikkö,<br />
kaislojen täyttämälle lahdelle paistaa usein aurinko<br />
ja kallion juuressa asuu viileä rauha.<br />
Vesitippa puolen minuutin välein suoraan otsaan,<br />
sen tiesivät muinaiset kiinalaiset.<br />
Jos kovasti tahtoo, tahto muuttuu.<br />
Kesäisin piha täyttyi äänistä ja kaukaa kuului kellojen kalke.<span style="font-size: 85%;"><span style="font-style: italic;"><br />
</span></span><br />
<div style="text-align: right;">
<span style="font-size: 85%;"><span style="font-style: italic;">Kerberos 3/2002</span></span></div>
Kristianhttp://www.blogger.com/profile/01395376331433863818noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6162693250148688130.post-49144975263890157242008-04-21T13:29:00.020+03:002013-01-05T22:04:07.907+02:00ylös alas, ylös alas <a href="http://kristianhuuhtanen.blogspot.fi/2008/11/ylos-alas-ylos-alas.html"><b>Ylös alas, ylös alas, reelinki ohi viimeisen saaren.</b></a><br />
Vasta merellä tiedät mitä tuuli on, se tanssittaa<br />
tukkaa ja takkeja, 20 m/s ankaraa tanssia alegro molto.<br />
<span style="font-style: italic;"> mare nostrum, kapteeni hymyilee, mönstraus kävi hyvin</span><br />
Merta täyyy katsoa silmästä silmään,<br />
meri on todellinen äiti. Kun tyrskyt vyöryvät,<br />
kun vaahtopäät raivoavat (kuin loputonta rakastelua)<br />
<br />
<span style="font-style: italic;">seilimaakari tänne, liikki repeilee, mesaani paukkuu, prassiin kiinni hoi!</span><br />
- Ja hän, joka päättää elävistä ja kuolleista<br />
tähtää armonsa sinne tänne hylyn ympärille,<br />
noukkii yhden kerrallaan, harmaakasvoiset<br />
patsaat liukuvat hihnaa pitkin syvyyksiin.<br />
Tai ehkä näin väärin, ehkä kaikki oli ylösalaisin, ehkä<br />
ne olivat tikapuut hohtavine hallelujaa-ruumiineen?<br />
<br />
<span style="font-style: italic;">jungmanni raakoihin, skuutti tiukkaan, kossi pois jaloista!</span><br />
Tuuli on purjeenkokoinen pastilli, kurkun<br />
se raikastaa ja pakkaa keuhkot täyteen<br />
tahdot tai et. Hengitä hyistä sohjoa,<br />
saakoon meri takaisin meren antimet,<br />
meri joka kerran meidät yhdisti.<br />
Tähän maisemaan haluaisit piirtyä, siirtymällä<br />
maistaisit suolan, antaa tuulen kulkea lävitse, olla yhtä<br />
<br />
<span style="font-style: italic;"> i dag habe ich nicht zu dich denken. blåsten ei ollut</span><br />
<span style="font-style: italic;"> suotuisat, suunta till visby, kungen förstår nog</span><br />
läpi tulimetsän ha tahtomeren, nähdä jumala<br />
jonka ihminen loi omaksi kuvakseen. Mutta kuolleet,<br />
heillä ei ole kiirettä, kalat näykkivät heidän silmiään,<br />
heidän olemassaolonsa on yhtä todellista<br />
kuin heidän elämänsä, horjuu hamina, rattaiden harras kolina,<br />
hevosten hirnunta, aikojen nopeat askeleet.<br />
<div style="font-style: italic; text-align: right;">
<span style="font-size: 85%;">Kerberos 3/2002<br />
</span><br />
<div style="text-align: center;">
<br />
<a href="http://outoonvaloon.blogspot.com/2008/02/hetki-syvyyksiss.html"><span style="font-size: 85%;"> </span></a></div>
</div>
Kristianhttp://www.blogger.com/profile/01395376331433863818noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6162693250148688130.post-25439881541771918162007-11-29T00:11:00.009+02:002013-01-05T20:07:53.917+02:00väsymys<span style="font-size: 130%; font-weight: bold;"><span style="font-family: times new roman;">I</span></span><br />
<br />
<a href="http://kristianhuuhtanen.blogspot.fi/2007/11/vasymys.html"><b>Älä nukahda, tuulenkanteva,</b></a><br />
aiospilvi, älä vaivu uneen.<br />
<br />
Kuule kuinka saapas tömähtää<br />
lapion kantaan, miten sora särähtää,<br />
sitkaasti antaa periksi.<br />
<br />
Loitsunlukija jo hämmentää<br />
hermeettistä puuroa nälkäisiin suihin.<br />
Liperiviikset värähtävät tuulessa:<br />
maahan iskeytyvät kauniit sanat.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: 130%; font-weight: bold;"><span style="font-family: times new roman;">II</span></span><br />
<br />
Luulit saavasi ikuisen levon,<br />
nyt sinua pidättelevät tuimat rajavartijat,<br />
tullimiehet katsastavat peräsuolesi<br />
ja hampaittesi paikat.<br />
<br />
Mutta sinä olet puhdas ja alasti,<br />
etkä ottanut väärää todistusta kantaaksesi.<br />
Askel on kevyt kun katsot uutta maata.<br />
<div style="font-style: italic; text-align: right;">
<span style="font-size: 85%;">Tuli&Savu 4/1998</span></div>
Kristianhttp://www.blogger.com/profile/01395376331433863818noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6162693250148688130.post-88430462258197486212007-11-11T19:23:00.007+02:002013-01-05T23:05:51.160+02:00puhu siis (mutta hiljaa ja kuiskaten)<a href="http://kristianhuuhtanen.blogspot.fi/2009/07/puhu-siis-mutta-hiljaa-ja-kuiskaten.html"><b>mikä oli se hirvittävä rikos minkä eläin teki,</b></a> mikä<br />
sai luomakunnan kauhuihinsa, miten kasattiin<br />
autio merenranta, mannerlaatan vapina ja<br />
pakkasyön huuru, pyöritettiin niistä pallo, tungettiin<br />
eläimen kurkkuun ja hakattiin selkään<br />
<br />
<span style="font-style: italic;">and there was nothing more but silence</span><br />
<br />
tyrkättiin tyynen järven ääreen, katso tarkkaan<br />
katso viimeisen kerran ja muista nimesi, hiero<br />
silmiäsi, tao päätäsi takimmaiseen puuhun<br />
<br />
<span style="font-style: italic;">and he has no place there anymore</span><br />
<br />
tämä on se nimi joka sinuun on kirjoitettu<br />
tästä rakenna majasi ja muurisi ja lippusi<br />
liehumaan laita, valoa kanna peittääksesi<br />
pimeyden, koska et voi muistaa, koska<br />
sinun on opeteltava tavaamaan nimesi<span style="font-size: 85%;"><span style="font-style: italic;"><br />
</span></span><br />
<div style="text-align: right;">
<span style="font-size: 85%;"><span style="font-style: italic;">Nuori Voima 4-5/2004<br />
</span></span><br />
<div style="text-align: center;">
<a href="http://outoonvaloon.blogspot.com/2007/11/spekulaatio-no-4.html"><span style="font-size: 85%;"> </span></a></div>
</div>
Kristianhttp://www.blogger.com/profile/01395376331433863818noreply@blogger.com0