6 §

.
hesseisti
.

(saunalahti)

.
männyn neulaset tuoksuvat, vihreät kävyt
puro on hakenut kalliosta polun itselleen
tuuli pyörteilee veden pimmalla, tämän minä muistan
hiljaa liikkuivat henget vetten päällä
on syksy, ensimmäinen päivä

kalliot arvet selässään, karistaneet miljoonat kuutiot jäätä
taakka pudonnut harteilta, monet eiliset
samea ranta, kirkkaat vedet historiaa
kävyt jyrsitty, sateen punaiseksi pehmentämät
maisema sateen ja mielen pehmentämä

putosit puusta ja löysit sielusi
sammalet revitty, ajelehtivat tupakantumpit
tölkit pahvit lasinsirpaleet, rannassa
nuotion jäänteet, vaatteita sikin sokin
sivistys siis lopulta saapui tänne

kivenkantaman päässä kumise valtaväylä
kaikuen ulisee sireeni, paaluja juntataan
kuvittelen itseni uuden ajan kynnykselle
mutta vanha ei katoa, säilyy sumeissa aivosoluissa
uusi päivä, uusi hetki, olen joskus kuulunut tänne

katso lokkia joka liitelee kaloja väijyen
tuolla minkki ravistaa liiat vedet turkista
taas huokaa ruo'ot tuulessa
en muista näistä mitään, minusta on tullut
korkein olento, unohduksen mestari, luomakunnan kruunu
.

5 §

.
kehtolause
.

saksittua

.
"Toisinaan minusta tuntuu kuin ruttoepidemia olisi iskenyt ihmiskunnan ominaisimpaan toimintoon eli puhekykyyn. Sairaus ilmenee tiedollisen voiman ja välittömyyden menetyksenä, automatisoitumisena, jonka vaikutuksesta kieli latistuu kaikkein yleisempien, anonyymimpien, abstraktimpien kaavojen käyttöön: merkitykset laimenevat, ilmaisun huiput tasoittuvat. Jokainen kipinä, joka sinkoaa sanojen törmätessä uusiin olosuhteisiin, sammuu.

Tässä yhteydessä en halua ryhtyä pohtimaan, tulisiko epidemian syitä etsiä politiikasta, ideologiasta, byrokraattisesta yhdenmukaisuudesta, joukkotiedotusvälineiden tasapäistävästä vaikutuksesta vai keskitason sivistyksen leviämisestä koulujärjestelmän kautta. Minuakiinnostavat lähinnä parantamisen mahdollisuudet. Kirjallisuus (ja mahdollisesti vain kirjallisuus) voi kehittää vasta-aineita taistelemaan kieliruton leviämistä vastaan.

Lisäisin vielä, että minusta kieli ei ole ainoa tämän ruttotaudin uhri. Sairaus näyttää iskeneen myös kuviin. Elämme katkeamattoman kuvasateen alla; vaikutusvaltaisimmat tiedotusvälineet eivät muuta teekään kuin muuttavat maailman kuviksi ja moninkertaistavat sen luomalla näköharhoja peilin avulla. Näistä kuvista puuttuu suurimmaksi osaksi sisäinen jännite, jonka pitäisi olla ominaista kaikille kuville, muotona ja merkityksenä, voimana kiinnittää huomio itseensä, mahdollisten tulkintojen rikkautena. Valtaosa tästä kuvapilvestä hälvenee välittömästi niin kuin unet, jotka eivät jätä jälkiä muistiin. Mutta vierauden ja epämukavuuden tuntemus ei hälvene.

Mutta ehkä epäjohdonmukaisuus ei olekaan kuvissa tai kielessä, vaan maailmassa. Rutto iskee myös ihmisten elämään ja kansakuntien historiaan, tehden kaikista tarinoista muodottomia, satunnaisia, sekavia, vailla alkua ja loppua. Minua vaivaa muodon katoaminen, jonka olen havainnut elämässä ja jota vastaan yritän taistella ainoalla käytettävissäni olevalla puolustuskeinolla: käsityksellä kirjallisuudesta."

Italo Calvino (Täsmällisyys, Kuusi muistiota tulevalle vuosituhannelle)
.

4 §

.
privilegioona
.

3 §

.
kämmenottelu
.

vapaus

.

Tumbleweed Springs, Nothing Gulch, Indian Flats. Laukkaa Jolly laukkaa, selkä suorassa saapuu Lucky Luke ja Lucky Strike, pettämätön yhdistelmä. Karja on vihdoin perillä, viiden viikon pölysafari. Katso kaupunkia Luke, katot pitävät sateen ja myrskyn loitolla. Ja leikkivän auringon ja tuulenvireen. Nosta housuja, kaiva leukaa ja limppaa mälli, mutta sylkykuppiin osu, siisteys se on saluunassakin. Tuplaviski ja olut, papuja ja kahden naulan häränpihvi. Kylvyssä jo kävit, parturi kiskoi kaksi centtiä. Mattie Silks, yön kuningatar, olet painosi kultaa, ”bartender, room for two, happiness is a warm gun”. Tänä yönä nukkuu Luke puhvelinunta, ehkä hän unelmoi puutarhan viileistä päärynöistä. Daltonit ovat kaltereiden takana ja heitä vartioi koirista fiksuin, Rantanplan, sekarotuinen piski Denverin takapihoilta. Nuku hyvin Luke, huomenna riennät to necktie party (he tried to steale my horse!) ja ensi viikolla jo raskas retki Klondykeen, Five Fingersin taakse. Tämä on elämää Luke, täällä mies voi olla mies ja elää saappaat jalassa, saappaat ja kaviot jotka kopisevat omia polkujaan, putoaa aurinko, loputon lohdullinen sävel…

.

korvat hörölle

.

Piti kirjoittamani aikamatkustuksesta, mutta yhteysongelmien vuoksi lyhyesti muuta.

Jani Sipilän sivuilla erittäin mielenkiintoinen audiopätkä Poesian viimeviikkoisesta keskustelutilaisuudesta. Olisinpa ollut paikalla, mutta tiedote livahti tietoisuudestani. Kyseisestä keskustelusta jää kytemään ajatuspuroja mm. kirjailijuuden määritelmästä, kritiikistä, tulevaisuuden lukutavoista (kirja/lukulaite/netti), tuotantovälineiden haltuunotosta, runouden paikasta ylipäätään kustannusmaailmassa, tekijyydestä (subjekti?) jne. Joitakin kärjistettyjä, ellei peräti provosoivia puheenvuoroja kuten että Hesarin kritiikeistä ei ymmärrä mitään (mikäli oikein kuulin). Moni näistä aiheista on ollut esillä jo pidempään, mutta niistä mitä ilmeisemmin on syytä puhua perusteellisemminkin. Aiheista olisi useampaankin postaukseen ja palannen niihin myöhemmin, jahka olen kuunnellut paneelin uudestaan. Välillä on taustahälinää ja vaikeuksia puhujan tunnistamisessa elleivät äänet ole tutut, mutta nauhan äänenlaatu on kyllä ihan riittävä.
.

2 §

.

loissijainen
.

tallinn reisiplats

.
Täällä manner alkaa tai loppuu. Heinäkuu viilenee.
Pariskunta syö eväitä ja rupattelee rinkkojen luona.
Harmaatakkinen herra naukkailee salaa pullosta.
Jokunen bussi saapuu, yksi lähtee.

Kaksi rakennusta kiertää pihan ympärille U-kirjaimen.
U kuin ulkona keskustasta.
U kuin uhka itsestä.
U kuin uhrilampaat.

Lyhtypylväs valaisee pihan keskiön,
jättää pimeäksi muun alueen.
Valo vetää puoleensa pimeyttä ja kärpäsiä:
ihmiset pyrähtävät aukion poikki, katoavat hetkeksi

kunnes ilmestyvät äkkiä
ikkunoiden luo, pimeästä kuin tyhjästä.
Pimeässä näkee sittenkin, valo häikäisee.

Odottaminen on taiteenlaji, puupenkkien blues.
Mutta minä olen matkani tilannut:
on edessä pitkä matka monen rajan taa.
.