r

parjauskone

käpyosakas

havuhaikeus

kirvelipuoli

munahohtimet

idyllinen kyrsimysnäytelmä

jyrkinne

bossanovelli

lyyrinen ilmailu

rystybasso

miekkalintu

Lasse Heikkilän runoilijaura oli lyhyehkö ja intensiivinen. Repaleinen perhetausta, rintamakokemukset ja rankka elämä voivat tuntua kuriositeeteilta, mutta niistä voinee vetää yhtäläisyyksiä niin runoilijan kuolemaan kuin myös hänen tuotantoonsa, ainakin esikoisteoksen suhteen. Miekkalintu (1949) on hämmentävä ja ristiriitainen kirja, ehkä hieman keskentekoinenkin, mutta ennen kaikkea se on tärkeä kirja. 1950-luvun modernismi oli vasta tekemässä tuloaan ja Miekkalintu lienee ollut samana vuonna ilmestyneen Lassi Nummen Intohimo olemassaoloon kanssa niitä kotimaisia pioneeritöitä. T. S. Eliotin suomennos Autiosta maasta ilmestyi samana vuonna ja vaikka häntä Tuomas Anhavan ja Kai Laitisen ohella voidaan pitää tärkeimpänä vaikuttajana uudessa kirjallisessa murroksessa niin Miekkalintuun tämä ei vielä ulottunut. Heikkilä haki vaikutteensa Ruotsin ns. fyrtiotalisteilta ja tämä näkyy esikoisessa niin hyvässä kuin pahassakin.

Miekkalinnusta on vaikea saada otetta, olen palannut siihen muutamaan otteeseen. Kuvallisuus on tietysti leimaa-antava piirre, mutta koherenssi tuntuu ajoittain häilyvältä. Abstraktia ainesta on ja matkimisen tuntua esiintyy siinä määrin että tunnistan niiden juontuvan ruotsalaiseen Erik Lindegreniin. Toisaalta teos on intohimoinen ja päällekäyvä, maailmantuskaan ja olemassaoloon rohkeasti pureutuva ja hetkittäin analyyttinenkin, jälkimmäistä joku voisi toki pitää selittävyytenä. Vaikeaselkoisuuden syynä saattaa olla filosofisesti värittynyt ajatusmaailma, joka puskee välillä kumoon runon autonomisen oliollisuuden.

kolme kuvaa

I

Nähkää tekin nämä suuret saappaat, ei mitä tahansa
nokian kymppejä. Nämä on aitoa puhvelinnahkaa, nämä
kyllä kestää auringon ja sateet. Näillä tallotaan omat polut,
jos eksytäänkin muille teille, puolipohja takaa pidon.
Näkyykö tiellä verta ja katkenneita luita!
Jääkö joku vauhdissa eikä ennätä väistää!
Tutkimattomat ovat tämän miehen tiet.
Kukaan ei häntä tunne, mutta saapas, se jättää jälkensä.


II

Hänellä on vankka katse,
               hän näkee kaikkialle,
kaikkiin ilmansuuntiin,
ei huomaa katsoa
               ylös
ja alas.


III

Ole hiljaa ja kuuntele! Tällä miehellä
on kynä, ruostunut miekka, jolla piirtää
laajoja kaaria, tahroja ilmaan.
Mutta kieli on tikari, sillä pistetään
kasvoihin syviä, näkymättömiä haavoja.
Keho on jännitetty jousi karaistu lasi.
Hän on hauska mies, hyvin hauska mies.
Hän luo uuden maailman ja pakottaa sinut muottiin.
Sinulla on nuken hymy. Mamma, mamma!

kirotun rytmin viidakossa

Arto Mellerin runot olivat ensimmäisiä askeleitani nykyrunouteen. Viiden aistin todistus ja Elävien kirjoissa tuli kahlattua useampaan otteeseen, myöhemmästä tuotannosta en niin innostunut. Silmäiltyä tuli myös schlaageriseppeleet, zoot ja johnnybgoethet. Melleriä voisi sanoa romantiikan edustajaksi. Näkyjä, arkirealismia ja minuuden sirpaleita yhdistelevä teksti saattaa ajoittain tinkiä sanomisen tarkkuudesta, mutta rytmin ehdoilla soljuva virta puhuu usein tunteen kielellä. Erityisen ylpeä Melleri taisi olla siitä, että hänen kirjansa olivat kirjaston eniten varastetuimpien joukossa. Tämä väite arvatenkin vahvistettaisiin hänen kantapaikassaan Pikku-Vallilassa.

Yllä Melleri fiilistelee Pekka Rechardtin kanssa. Näin heidän esityksensä Järvenpään Runojameissa 90-luvun lopussa, muistaakseni myös kerran Juttutuvassa. Yllättävän hyvin sopii sähköskitta runouden kaveriksi, bluesahtavaa, kuten Mellerin runous.

f 42

.

monessa mielessä keitetty
.

sinulle ei mikään riitä

Sinulle ei mikään riitä, sinä sanot,
mutta olin saanut sinusta riittämiin.

Minä en koskaan valehtele.
Miten loistava valehtelija minusta tulisi.

Meillä on ikävä toisiamme,
ikävyys yhdistää meitä.

Kuka sinut haluaisi, jos tuntisi sinut.
Sinut tunteakseen pitää haluta sinua.

Puute. Sinä puutut.
Mitä kaikkea se saa aikaan.

viisi kirjaa

Luulisin että suomalaisessa runoudessa on tapahtunut kahden viimeisen vuosikymmenen aikana enemmän ja mielenkiintoisimpia asioita kuin niitä edeltäneellä kahdella vuosikymmenellä. Tässä voi tietysti olla myös perspektiiviharhaa, sillä jälkimmäisen suhteen en kuulu aikalaisiin. Toki sen ajan runoutta on tullut kahlattua läpi. Kaanon on epäilemättä rakentunut näinkin lyhyessä ajassa, vaikkei se kirjallisuuden opetuksessa näkyisikään. Runoilijoiden uraa ja tuotantoa enemmän minua kiinnostavat kuitenkin yksittäiset teokset. Millaiset teokset ovat ohjelmoituneet hermoratoihini ja miksi? Millaiset teokset näyttäytyvät jäntevinä kannesta kanteen ja ovat ns. kestäneet aikaa parhaiten? Suuresta joukosta hyviä kirjoja muististani valikoitui viisi kirjaa, joissa on tinkimättömästi täysin oma maailmansa ja hyvin persoonallinen ääni, joissa yksittäiset runot paitsi tukevat toisiaan niin tulevat toimeen omillaan, yksilöllisinä olioina.

olimme jo sillasta ohi

VI

olimme jo sillasta ohi, kun onnettomuus tapahtui
siinä yhdistyivät hulluus, kauneus ja runollisuus, tunteellisuus, hilpeys ja kiihkeys

siitä huolimatta mielessäni elää usein kysymys

milloin ohituksen on oltava harkittua

en ole koskaan tuntenut itseäni niin vapaaksi

meidän ei ylipäänsä pitäisi kysyä, miten tekijän tulo tekstin hallitsijaksi tapahtuu
sinusta tulee minulle se joka on oleva hallitsija

olkoon hänen tuomionsa köyhän turva ja sortajat hän murskatkoon
niin häntä kunnioitetaan polvesta polveen

riski kasvaa jos harjoittelussa edetään nopeammin kuin polven tilanne sallii

brutuksen loppu tuli odotettua nopeammin, voidaan luetella monia merkkejä
joissa nopea hoitoon hakeutuminen olisi tärkeää:

pakonomainen nipistämisen tarve, piittaamaton suhtautuminen suojateihin,
älyllisen terävyyden keskittäminen fanaattisiin ajatuksiin
sekä täydellinen empatian puute, se tulee kasvamaan liikkuessaan

päättelyn taito on kyky käsitellä merkkejä, hän ajattelee

eli on tietoinen oppimisesta tai prosessin läpikäymisestä
ehkä hän kyllästyttyään punaiseen vaihtaa sen johonkin toiseen väriin

jos en olisi tutkinut psykopaatteja vankilassa, tutkisin heitä pörssissä
kutsumus merkitsee harrasta halua valita jokin elämäntehtävä

joka saa aikaan analogisia aistimuksia mielessä jolle se on kaltaisuus

q

talikoiva syöminen

älyraaja

darraleikkuri

sitruunaus

kalttausetiketti

viuhahduskiusaus

print-on-demon

vamppikuume

sankkerirunous

mustelmakirjallisuus