pimeys, ja aina tarkasti

Pimeys, ja aina tarkasti
puolen minuutin välein kuului lampusta napsahdus.
Katot suojaavat pilviltä, matot
betonin hyväilyltä. Olen viipynyt, keltaiset tiilet vaahteran varjossa,
vaikka koti tästä tuli, suihku vuotaa,
pudotessaan pisara antaa metallisen soinnin.
Asiat tapahtuvat huomaamatta, hiipien.
Sinä olit onnellinen, vihasit pölypunkkeja!
Päivä heijastaa viereisen kerrostalon
ikkunoista, lainasokeus talon
molemmin puolin, juopot kaiteella kuin kanat orrella.
Gorilla sen sijaan on herkkä eläin
joka elää parisuhteessa ja puiden seassa
on unohtuneiden sirpaleiden metsikkö,
kaislojen täyttämälle lahdelle paistaa usein aurinko
ja kallion juuressa asuu viileä rauha.
Vesitippa puolen minuutin välein suoraan otsaan,
sen tiesivät muinaiset kiinalaiset.
Jos kovasti tahtoo, tahto muuttuu.
Kesäisin piha täyttyi äänistä ja kaukaa kuului kellojen kalke.

Kerberos 3/2002

ylös alas, ylös alas

     Ylös alas, ylös alas, reelinki ohi viimeisen saaren.
Vasta merellä tiedät mitä tuuli on, se tanssittaa
          tukkaa ja takkeja, 20 m/s ankaraa tanssia alegro molto.
               mare nostrum, kapteeni hymyilee, mönstraus kävi hyvin
                    Merta täyyy katsoa silmästä silmään,
     meri on todellinen äiti. Kun tyrskyt vyöryvät,
kun vaahtopäät raivoavat (kuin loputonta rakastelua)

seilimaakari tänne, liikki repeilee, mesaani paukkuu, prassiin kiinni hoi!
          - Ja hän, joka päättää elävistä ja kuolleista
tähtää armonsa sinne tänne hylyn ympärille,
     noukkii yhden kerrallaan, harmaakasvoiset
               patsaat liukuvat hihnaa pitkin syvyyksiin.
Tai ehkä näin väärin, ehkä kaikki oli ylösalaisin, ehkä
          ne olivat tikapuut hohtavine hallelujaa-ruumiineen?

jungmanni raakoihin, skuutti tiukkaan, kossi pois jaloista!
Tuuli on purjeenkokoinen pastilli, kurkun
          se raikastaa ja pakkaa keuhkot täyteen
tahdot tai et. Hengitä hyistä sohjoa,
     saakoon meri takaisin meren antimet,
                    meri joka kerran meidät yhdisti.
     Tähän maisemaan haluaisit piirtyä, siirtymällä
maistaisit suolan, antaa tuulen kulkea lävitse, olla yhtä

          i dag habe ich nicht zu dich denken. blåsten ei ollut
               suotuisat, suunta till visby, kungen förstår nog
          läpi tulimetsän ha tahtomeren, nähdä jumala
jonka ihminen loi omaksi kuvakseen. Mutta kuolleet,
               heillä ei ole kiirettä, kalat näykkivät heidän silmiään,
     heidän olemassaolonsa on yhtä todellista
kuin heidän elämänsä, horjuu hamina, rattaiden harras kolina,
                    hevosten hirnunta, aikojen nopeat askeleet.

Kerberos 3/2002