I
Älä nukahda, tuulenkanteva,
aiospilvi, älä vaivu uneen.
Kuule kuinka saapas tömähtää
lapion kantaan, miten sora särähtää,
sitkaasti antaa periksi.
Loitsunlukija jo hämmentää
hermeettistä puuroa nälkäisiin suihin.
Liperiviikset värähtävät tuulessa:
maahan iskeytyvät kauniit sanat.
II
Luulit saavasi ikuisen levon,
nyt sinua pidättelevät tuimat rajavartijat,
tullimiehet katsastavat peräsuolesi
ja hampaittesi paikat.
Mutta sinä olet puhdas ja alasti,
etkä ottanut väärää todistusta kantaaksesi.
Askel on kevyt kun katsot uutta maata.
29.11.2007
väsymys
Tuli&Savu 4/1998
11.11.2007
puhu siis (mutta hiljaa ja kuiskaten)
mikä oli se hirvittävä rikos minkä eläin teki, mikä
sai luomakunnan kauhuihinsa, miten kasattiin
autio merenranta, mannerlaatan vapina ja
pakkasyön huuru, pyöritettiin niistä pallo, tungettiin
eläimen kurkkuun ja hakattiin selkään
and there was nothing more but silence
tyrkättiin tyynen järven ääreen, katso tarkkaan
katso viimeisen kerran ja muista nimesi, hiero
silmiäsi, tao päätäsi takimmaiseen puuhun
and he has no place there anymore
tämä on se nimi joka sinuun on kirjoitettu
tästä rakenna majasi ja muurisi ja lippusi
liehumaan laita, valoa kanna peittääksesi
pimeyden, koska et voi muistaa, koska
sinun on opeteltava tavaamaan nimesi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)