miten helvetissä nämä adjektiivit

(häiriöitä yksilön ainutkertaisuuden kehityksessä)

I

miten helvetissä nämä adjektiivit näytellään, hän huusi dramaturgille

kun näytös on ohi, (miehet rullaavat kesäisen maiseman pois)

helsinki paljastuu kansilehtien perusteella, pelkkiä muotoja ja värejä

helsinkiläinen ahmii uutisia, harrastaa vihreää politiikkaa ja nauttii kaupungin hulvattomasta menosta

jossa työpaikkoja viedään halpatyömaahan työläisiä riistäen ja luontoa turmellen

luonnon ajatellaan tarkoittavan ympäristöä jota ihminen ei ole havaittavasti muokannut

sen muokkaaminen vie minut rytmin ja kosketuksen kautta syvemmälle itseeni
kollektiivisen muistin lähteille

jossa veden tehtävä on varastoida tietoa ympäristöstään

muuta lauseita niin, että aloitat suluissa olevalla lausekkeella:

mies rullaa kesänaisensa maisemaan

mykkinä ne ilmaisevat meille itsensä ruumiinsa kautta, asennollaan ja katseellaan

seuraavaksi asetetaan vasen jalka oikeaan asentoon siihen nähden

miten on tottunut lyömään

kun jalkani eivät enää kanna, makaan mahallani peppu vähän koholla

kunnes roikkuvat makkarat ovat kypsiä, niille tapahtuu popcorn-ilmiö

siitepölyä tulee latvan hedetähkistä niin että se kerrostuu ja alkaa homehtua

mikäli oireet ovat toistuvia ovat toistuvia ovat toistuvia

ota yhteys lääkäriin

lepo

Rikki! hän huusi kimeällä ja valittavalla äänellä. Sieluun sattuu! Selvä peli, tuumin. Otin skalpellin ja avasin rintalastan. Sydän pomppi hullun lailla ja pyrki koko ajan jonnekin. Sohaisin sitä pari kertaa ja johan asettui. Mutta jäljet piti korjata. Parsin elimen kokoon, tuskainen ilme hänen kasvoillaan jatkui. Hän osoitti päätään etusormellaan ja pyöräytti sitä muutaman kerran. Tottahan toki! Ilman muuta! (tietysti vika oli päässä). Porasin kallon auki: niin levollisilta näyttivät aivot, varmuuden vuoksi ompelin muutaman tikin. Mutta nyt hän osoitti rintaansa ja piti siitä kaksin käsin kiinni. Avasin rintalastan uudelleen, vaihdoin sydämen ja aivojen paikkaa keskenään. Hänen ilmeensä asettui ja valitus loppui.