21.1.2012

sinun käsiisi me turvaamme

          Tiedät että tämä voi olla elinikäisen ystävyyden alku. Ystävyys edellyttää luottamusta. Muista että luottamus pitää ansaita. Kelpaatko sinä hänelle? Oletko hänelle se oikea? On raskasta kantaa luottamusta luottamuksen päällä, mutta kävi miten kävi, hänen hartiansa kestävät kyllä. Hänen yllään leijuu voimakas sininen aura.
          Iltaisin hän lähtee radalle. Onko siinä laitaa, hän ohjaa sinut kaidalle tielle ja raapustaa nimikirjaimensa. Hän ei tahtoisi syyllistää mutta olet ollut tuhma. Oletko sinä hermostunut? Hänellä on herkkä liipaisin, hän pamputtaa sinua hellästi, jos vain pyydät sitä. Hän kilisyttää käsirautoja ja lupaa heittää avaimen menemään, jos vain tahdot.
          Hän ei hätkähdä kameran kutsua, hänellä on jämäkkä ääni ja miehekkäät askeleet. Hän kallistaa päänsä puoleesi ja kuuntelee sinua. Konsepti on sekaisin, palapeli levällään, hänellä on syytä epäillä puuttuvia palasia. Hän tulee luoksesi raamit kaulassa ja etsii hamppua, hän tahtoo että kosketat pamppua, se on yhdistävä side.
          Hän on huolissaan sinusta, hän uhrautuu vuoksesi. Hän tahtoo että tykkäät hänestä. Hän on ymmärtäväinen. Hän on niin ihastunut sinuun että tahtoisi lukea ajatuksesi. Sinun ajatuksesi valuvat suureksi sydämen muotoiseksi puhekuplaksi. Hän tallentaa sen taskuunsa ja maiskuttelee raporttia: kuulusteltava yhteistyöhaluinen.

2 kommenttia:

Kristian kirjoitti...

Juholle kiitos inspiraatiosta

Liisu kirjoitti...

Tuorein ja parhain rakkausruno mitä muistan lukeneeni aikoihin.

Vaikka se kuvaisikin määrättyä ammattiryhmää on se sovelias mihin tahansa muuhun viitekehykseen.

Tarpeeksi raadollinen ollakseen hempeä
vaikka onkin melko yleistä käytössä olevaa lempeä.

Kaapista tulleet