I
Ajan mustaa Volvoa,
takapenkillä istuu varjoni
ja polttaa sikaria.
Pyyhkijät niihkuttavat,
vesi valuu ja valot vaihtuvat,
punainen, keltainen
ja punainen.
II
Sielurievut on pesty,
mankeli odottaa
ja pyykkipojat.
Tuuli piiskaa pyykkiä narulla,
rakastaa niitä
kuin tahtoisi vapauttaa ne.
III
Tänä yönä näet unta.
Olet jäävuori ja loistat
tummassa meressä.
Pinnan alla jää ja vesi
imevät toisiaan.
IV
Järvet jäässä,
piha puoliksi vihreä
ja valkoinen.
Portilla kaksi koivua,
toisessa lehdet kahisevat,
toinen lehdetön:
oksien kristallit
soivat tuulessa
Hallaus 9/2009
5 kommenttia:
On kai hyvien tapojen mukaista käydä jättämässä tänne kommentti:
Tykkäsin tästä.
Kiitoksia. Arvaan että lyhyt ja tiivis ilmaisu on mieleesi on noin yleisemminkin.
Pidin myös syksyrunostasi, tilien selvittely ennen talvea. Niin se taitaa olla.
Kevät, kesä, syksy, talvi. Hyä aloitus runossa!
"Pyyhkimet niihkuttavat" - oiva ilmaus.
Lähetä kommentti